Huikaisevia hetkiä Hämeenkyrössä

Sunnuntaina 13.8. sain idean lähteä Hämeenkyröön Vanhat Talot -tapahtumaan. Minulla ei ollut paljoa aikaa, sillä tulin Kangasalan mökiltä kotiin Lempäälään klo 14 maissa ja tapahtuman kohteet olivat auki vain neljään. Lempäälästä Hämeenkyröön on melkein tunnin ajomatka, joten minun oli priorisoitava missä ehdin vierailla tunnin sisällä. 

Mökkimatkalla en ollut auton ratissa, joten katsoin silloin valmiiksi eniten kiinnostavat kohteet. Ne olivat Hierun mylly, Kalhu ja Maahi. Valinta ei ollut helppo, sillä kohteita oli lähemmäs 30 kpl ja jokainen niistä vaikutti omalla tavallaan houkuttelevalta.

Vanhat talot -tapahtumassa paikalliset talonomistajat avasivat porttinsa ja ovensa yleisölle. Tapahtuman nettisivujen mukaisesti Hämeenkyrö kokosi yhteen kaikki vanhoista taloista, puutarhoista, perinnerakentamisesta, sisustuksesta ja yhteisöllisestä hyvän mielen tapahtumasta kiinnostuneet ihmiset.

Tämä aihe on itselleni monin tavoin kiinnostava, sillä asun 107 vuotta vanhassa talossa, tykkään historiasta ja antiikista. Myös perinteitä kunnioittava rakentaminen ja sisustaminen on sydäntäni lähellä, vaikken mikään kaksinen remppaaja olekaan. On ihanaa saada vaikutteita ja uusia ideoita näkemällä muiden osaamista. Ensimmäisenä tepastelin tohveleillani Hierun myllylle. 

Täällä asuu taiteellista omistajaväkeä, joiden kätten jälkiä oli myös myytävänä

Hierun myllyn pihamaa

Hierun myllyn aivan ihana savusauna ja miten sympaattinen katto, tahdon meillekin <3

Hierun myllyn lähistöllä sijaitsi onneksi myös kolme muuta kohdetta: Ahlforsin aseverstas, Kukkamäen mökki ja Yli-Keskinen. Ehdin pikaisesti katsastaa ne kaikki. Tässä muutama kuva kohteista ja niiden osalta heränneistä ajatuksista. 

Tässä riitti yksityiskohtia

Yli-Keskisen talo piti sisällään lukuisia kiinnostavia asioita

Awww, sisäinen pieni goottini hykerteli

Porukkaa oli saapunut sankoin joukoin paikalle - paikoitellen jonoiksi asti. Olikin mukavaa huomata, että aihe kiinnostaa. Ihmiset ovat meidän tavoin valmiita muuttamaan yli sata vuotiaisiin talovanhuksiin ja kunnostamaan niitä perinteitä kunnioittaen. Itse olen jäsenenä Pelastetaan vanhat talot -Facebook ryhmässä. Siellä on tällä hetkellä peräti 33 635 jäsentä.

Esittelyn laajuuden jokainen talon omistaja päätti itse, silti kaikissa kohteissa pääsi vierailemaan myös sisätiloissa. Osassa kohteita oli myös pihakirppiksiä, kahviloita ja taidenäyttelyitä. Kalhussa oli kahvilan tuotteiden lisäksi myynnissä peräti asunto- ja avoautot.

Maahissa asui käsityö- ja taideaineiden opettajapariskunta. Sen kyllä huomasi monista upeista yksityiskohdasta ja värien käytöstä. Ehdin paikalle tasan klo 16, mutta onneksi heillä ei ollut kiire sulkea ovia, vaan sain vielä jäädä ihastelemaan kaikkia kauniita yksityiskohtia. Sain myös kuulla tarinoita tavaroiden ja talon historiasta. Oli oikein mielenkiintoista.

Teetetty uniikki sänky

Hieno peili ja haastava valo

Pitsillä somistettu varjostin

Summa summarum: tällainen tapahtuma on tänä viikonloppuna Sastamalassa. Milloin tällainen saataisiin myös tänne Lempäälään? Voisin yrittää vaikuttaa siihen :)

Keltanokka kauneushoitolassa

Tällaisen sähköpostin sain viime helmikuussa, kun toteutin 100:n ehdokkaan kuntavaalikuvauksia hektisellä tahdilla:

”Hei Maria 

Oli tosi kiva tavata silloin lauantaina. 

Kiitos kun lauantaipäivälle olit vaivautunut töihin! 

Olet todella ihana ihminen ja todella kärsivällinen, huomaavainen ja ystävällinen, sinulla on haastava työ! 

Omasta puolestani haluan kiittää sinua ystävällisestä palvelustasi ja tarjoan sinulle vartalohoidon +lymfa +jälkeen kuntosalin käyttöä +infrapunasaunan käyttöä lahjaksi Anabellan hyvinvointikeskuksessa. Voit soittaa ja varataan sinulle heti sopiva aika.

KIITOKSIA PALJON 

Yst. terv Anabella Midia Burhan”

Olin luonnollisesti todella iloinen ja otettu tästä mailista. Nyt kesällä kiireet on väistyneet ja minun oli vihdoinkin mahdollista käydä kokemassa kyseiset hoidot. Meikäläinen ei ole koskaan ollut missään selluliitin poistossa, valoimpulssihoidoissa tai sen semmoisissa. Viimeksi olen ulkopuolisesti hoitanut kauneuttani tai kauheuttani kasvojen timanttihionnalla ja sekin oli vuonna 2013. Tämä kokemus oli sen verran ainutlaatuinen, että haluan jakaa sen ja suoda Midialle vähän mainostusta.

Midian kauneushoitola Anabella kuntokeskus on vain naisille suunnattu, joten siellä saa olla ihanan rauhassa ahnaalta tuijotukselta ja häirinnältä. Tutustuin myös hoitolan tiloihin. Paikan päältä löytyy kaikki tarpeellinen kuntosalista infrapunasaunaan ja pieneen naposteltavaan.

Midia teki ensin imurullaushoidon eli tavallaan rasvaimun vartalolleni. Sitä varten puin ylleni tuollaisen valkoisen sukkahousupuvun. Itse laite nimeltään Cellu M6 Integral oli kuin jostain scifi-sarjasta. Midia tuumikin, että tämä on yhdistelmä fysiikkaa, kemiaa ja tekniikkaa. Hoito tuntui pitkälti samalta kuin tatskattuna oleminen. Kuulemma alavartaloon kertyy myrkyt ja ylävartaloon stressi. Oli mukavaa tuntea kuinka selluliitit saivat köniinsä.

Meikäläinen sukkahousupuvussa. Kuvannut Midia B.

Seuraavaksi sain kokeilla Lipolaser-hoitoa. Yläreisiini asennettiin johdolliset möllykät, jotka pikkuhiljaa kuumenivat. Samaan aikaan Midia teki IPL-valoimpulssihoidon kasvoille ja kaulan alueelle. Se tuntui kuin olisi pientä lämmintä rautaa käytetty hetken kasvoilla. Se ei polttanut, vaan tuntui sopivan lämpimältä. Kyseinen vekotin piti erittäin vinkeää ääntä, se ääni oli kuin suoraan Alien leffojen mystisillä ja hurjilla organismeilla.

Lopuksi jalkoihini asetettiin hassut kahluusaappaan tyyppiset jutskat, jotka hölskyttivät läskejäni ees sun taas. Kyseessä oli lymfahoito eli jalkahieronta. Se tuntui pelkästään mukavalta.

Yleensä en salli itseni innostua mistään kauneushoidoista, kun en halua olla sellainen hebbu, joka hassahtaa kaikkiin mahdollisiin ”naisten hömpötyksiin”. Myös sen takia, kun talorempat ja matkustelu nielevät tehokkaasti rahani.

Ennakkoluuloistani huolimatta näiden hoitojen jälkeen oli kyllä yleisesti pehmoinen olo ja kasvojen iho vaikuttaa kiinteämmältä. Tämän osalta eron ihossa tuntee niin selvästi, että ainakin tuohon IPL-valoimpulssihoitoon haluan toistekin. Selluliittiakin olisi kiva saada pois, mutta pitää katsoa mihin on varaa.

Tässä hinnasto

Midialla on aidosti edulliset hinnat, sillä kustannusrakenteeseen vaikuttaa mm. se, että liiketila sijaitsee keskustan sijasta Kaukajärvellä. Vertailin näitä hoitoja tarjoavien yritysten hintoja ja sen myötä uskallan tämän sanoa. Joten jatkossa sitä voisi käydä myös itseään hoidattamassa. Tällaisessa hemmottelussa on mukavaa olla, luotan Midian ammattitaitoon, saan hyödyllistä tietoa ja voi sitä joskus itseensäkin panostaa.

Tämä kokemus kannustaa minua muutenkin miettimään enemmän terveyttä, kehon koostumista ja ruoka-asioita. Lisäksi haluan useamman kerran myötä selvittää onko näillä oikeasti pidempikestoisempaa vaikutusta. Joten tänne tahdon vilpittömästi toistekin, elikkä suosittelen lämpimästi Midian hoitoja.

Ravintolapäivä meni vilinän ja vilskeen merkeissä

Minulta on kyselty miten Ravintolapäivä viime lauantaina 20.5.:ttä meni? Tässä on kattava vastaus. Se meni yleisesti ottaen hyvin ja kohtuullisen väkirikkaasti. Asiakkaita oli yhteensä 25 henkeä, joista osa oli ihan pieniä lapsia. Halusin ihan ammatillisestakin mielenkiinnosta tietää tarkkaan mitä kautta ihmiset tiesivät tulla meille.

Aiemmilla kerroilla ainakin puolet asiakkaista oli täysin tuntemattomia Ravintolapäivän sivujen ja Aamulehden perusteella paikalle löytäneitä. Toisin kuin aiempina vuosina, nyt Aamulehdessä ei ollut juttuja Ravintolapäivästä.

Kaksi henkilöä löysi meidät Ravintolapäivän sivujen perusteella. Kaikki muut olivat tulleet perille Fb-mainonnan, jakamieni esitteiden tai henkilökohtaisen mainontani kautta. Tässä tulee se dilemma: jos olisin juuri nyt täyspäiväisesti työssä käyvä ihminen, niin minulla ei olisi ollut aikaa panostaa markkinointiin näin paljoa. Silloin olisin joutunut tekemään kuten täyspäiväisesti työssä käyvä kaverini, joka perui edellisenä päivänä oman Ravintolapäivän tapahtumansa Tampereelta.

Käytimme tähän kahden ihmisen täyden työviikon (38 h) panoksen, huomioiden myös ruokien valmistamiseen menneen ajan. Tuohon ei ole huomioitu marjojen ja villiyrttien poimintaa, puhumattakaan hirvenmetsästykseen käytetystä ajasta. Siispä on sääli ettei Ravintolapäivää muistettu riittävästi mediassa, eikä katto-organisaation sivusto ollut esillä. Jos olisi, niin edellisten kertojen perusteella tapahtuman olisi voinut parin kymmenen ihmisen sijasta löytää 40 ihmistä. Eikä meidän jääkaappi nyt tursuaisi ruokaa :D

Hyvänä puolena totean, että jos on aikaa tehdä henkilökohtaista mainontaa, panostaa eri väyliin ja ylipäätään tehdä hartiavoimin töitä, niin se panostus kannattaa. Toki konseptin itsessään pitää olla riittävän kiinnostava, että ihmiset ylipäätään tulevat. Oli jälleen mukavaa tehdä tätä työtä ja levittää eettisen ruoan ilosanomaa.

Pitääkin aina muistaa mikä on tärkeintä; ruoka sai paljon kehuja ja tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin. Omalta osaltani tienasin sen verran, että voin toteuttaa Helatorstaina alkavan melontareissun Koloveden kansallispuistoon ja ekologiseen Järvikylpylään. Opin myös mm. käyttämään iskuporakonetta. Kiitos kaikille asiakkaillemme ja etenkin Tarja Rossille, Mikolle, Sannille ja Ellille korvaamattomasta avusta :)

Tämä lakkapikari oli suosittu tälläkin kertaa

Vanha VV:n taustabanneri

Vuosi sitten Aamulehti uutisoi Ravintolapäivän näin näyttävästi.

Tässä meidän ravintolan osio vuoden takaa

Kolmen vuoden kuulumiset

Päivitin tämän blogin sellaiseksi, että voin jatkossa kirjoitella tänne tuoreita kuulumisia kuvapostausten muodossa. Tässä kolmen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä - niistä asioista on tässä lyhyt kooste. Kolme vuotta sitten olin Thaikkulassa. Palaan hetkeksi takaisin niihin tunnelmiin.

Matkaohjelma muuttui Thaimaassa sen verran hektiseksi, etten enää ehtinyt tekemään riittävän tasokkaita päivityksiä. Etenkin kuvien käsittely karsituilla ohjelmilla on monesti turhauttavaa, kun on tottunut Adoben photariin.

Edellisen päivityksen jälkeen suuntasin laivalla&bussilla Langkawiin. Sitten busseilin Kuala Lumpurin kautta Singaporeen. Sinne tuli autonsa myynyt Konsta. Vietimme siellä pari päivää. Meillä oli koko Singaporen edullisin hotellihuone, joka sijaitsi prostituutioon keskittyneellä kadulla.

Siivooja ei ollut hoitanut työtään ihan vimpan päälle, sillä löysimme sängyn alta n. 460 Singaporen dollaria. Mietimme pitkään, että miten käytämme tämän ihmeellisen löydön: kenties panostamalla yhdeksi yöksi Marina Bay Sands -hotelliin? Elikkä siihen minkä uima-altaalta on aivan älyttömän hienot näkymät Singaporen scifi-maisemaan. Halusimme kuitenkin luoda mukavuutta ja iloa pidemmäksi ajaksi. Joten panostimme majoitukseen Balilla, jonne lensimme Singaporesta. Kolmen tähden majoituksen sijasta otimme lähes aina neljän tähden majoituksia. Tällä tavalla löydöstä riitti iloa pidempään. Balilla olimme kuukauden ja kävimme myös Lombokin kautta Gileillä. Lopuksi olimme pari päivää taas Kuala Lumpurissa ja sieltä lensimme Suomeen.

Tässä on perhe Balin Lovinassa delfiineitä bongaamassa.

Ubudissa riitti apinoita.

Konsta hylätyssä puutarhassa Balilla.

Aika pian tämän reissun jälkeen pistimme myyntiin Viinikan Sirppitien kaksion. Ostin sitä varten Sigman 8-16 mm f/4.5-5.6 DC HSM -objektiivin, että sain otettua laadukkaat ja laajakulmaiset asuntokuvat Etuovi.comiin. Kyseiset myyntikuvat ja sepustukset löytyvät täältä. Konsta hoiti asuntonäytöt ja kaksio kävi kaupaksi 1,5:ssä kuukaudessa.

Kesällä 2014 muutimme väliaikaisesti Hervantaan vuokralle. Arvioimme, että meillä on mahkuja ostaa vuoden päästä omakotitalo. Siitä alkoi hissukseen aiheeseen perehtyminen ja talon etsiminen. Puolen vuoden päästä tästä, eli helmikuussa 2015, sain lähes vuoden mittaisen määräaikaisen työsuhteen. Se toi puhtia lainaneuvotteluihin. Sen myötä meillä oli kokonaisuudessan paremmat mahdollisuudet ostaa mieleinen talo, kun aiemmin taloutemme olisi ollut Konstan vakituisen työsuhteen, säästöjen ja minun keikkatöiden varassa. Onneksi edullista asuntolainaa varten ei vaadittu molempien osalta vakituista työpaikkaa.

Ravasimme lukuisissa asuntonäytöissä Kangasalla, Lempäälässä ja Tampereella. Ihastuimme vuonna 1910 rakennettuun mansardikattoiseen taloon. Saimme Osuuspankilta oikein hyvän lainatarjouksen. Talokauppojen osalta tinkasimme pitkän tovin ja kaupat sovittiin keväällä 2015. Uuteen kotiimme muutimme kesä-heinäkuun vaihteessa 2015.

Määräaikaista työsuhdettani jatkettiin pariin otteeseen, yhteensä 8 kuukautta. Se kesti elokuun 2016 loppuun. Tässä parin vuoden aikana olemme tehneet monenlaisia remontteja. Taloomme kuuluu neljä erillistä ulkorakennusta. Niistä kolmen katot on uusittu kierrätyspellistä Konstan ja isäni toimesta. Sisällä on tehty laajoja pintaremontteja, uusittu portaat, lattioita, kakkosvessa ja sen sellaista. Kun yksi remppa on saatu valmiiksi, on ollut kolme jonossa. Loputon, mutta enimmäkseen mielekäs suo. Onneksi päätalon kattoremonttia lukuunottamatta kaikki isot ja akuutit rempat alkavat olla nyt tehtynä. Lisäksi olen iloinen ettei pientä pintaremonttia varten tartte suuria summia budjetoida. Sitä voi tehdä vuosien saatossa fiilistellen.

Vuosi sitten ottamani talokuva, kera Konstan rättärin.

Viime syksystä asti minulla on ollut aikaa tehdä taas näitä freelancer-valokuvaustöitä. Lisäksi olen tehnyt taittoja, mainoksia, lehtijuttuja ja some-töitä yksittäisistä töistä muutaman kuukauden mittaisiin töihin. Pisin niistä toteutui viime tammikuusta - huhtikuuhun, kun tein töitä kunnallisvaalimarkkinoinnin parissa. Olen myös päivittänyt omille sivuilleni sisältöä. StaffPointin kautta olen kymmenen vuoden ajan tehnyt keikkatöitä, silloin kun muita hommia ei ole ollut riittävästi, nytkin olen niitä tehnyt. Tänä vuonna kesän korvilla olen etsinyt pidempikestoisempaa työtä. 

Vakituinen työpaikka on oikeastaan ainoa toteutumaton haave, josta unelmoin jo monta vuotta sitten. Tässä vuosien varrella olen pikkuhiljaa alkanut hyväksymään sen, etten välttämättä koskaan saa vakituista työpaikkaa. Kunhan työ on edes jokseenkin koulutusta ja omia intressejä vastaavaa, niin muutaman kuukauden määräaikaisuuksistakin olen onnellinen. Ammattitaidon kehittäminen on tärkeintä. On mukavaa lueskella Digikuva-lehteä ja tehdä erilaisia harjoituksia.

Tässä parin vuoden aikana on tullut myös matkusteltua. Se onkin rakkain harrastus. Tuon edelliseen päivitykseen liittyvän reissun jälkeen olen käynyt vähintään kolmen päivän mittaisilla reissuilla seuraavissa kohteissa:

- Pohjois-Suomessa ja Norjassa elo-syyskuussa 2014 asuntoautolla. Matkalla vierailin seuraavissa kaupungeissa: Oulu, Inari, Karigasniemi, Alta, Lofootit, Haaparanta, Kemi. Reissun kesto oli 9 päivää.

- Kiinan Shenzhenissä ja Hong Kongissa helmikuussa 2015. Matka kesti kahdeksan päivää.

- Tsekeissä (syyskuussa 2015). Vierailin Prahassa ja Kutna Horassa. Kyseessä oli viiden päivän reissu.

- Jenkeissä huhtikuussa 2016. Reissu piti sisällään nämä: Seattlen, Redwoodin kansallispuiston, Eurekan, San Franciscon, Santa Barbaran, Los Angelesin, Las Vegasin, Grand Canyonin ja Dead Valleyn kansallispuiston. Liikuimme vuokra-autolla ja matka kesti yht. 2,5 viikkoa.

- Pohjois-Suomessa Puolangalla, Oulangan ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa syyskuussa 2016. Reissu kesti 9 päivää.

- Italiassa ja Sisiliassa joulukuussa 2016. Vierailin seuraavissa kaupungeissa: Roomassa, Palermossa, Cefalussa, Cataniassa, Siracusassa, Villa San Giovannissa ja Napolissa. Reissu kesti kaksi viikkoa.
- Maaliskuussa 2017 Amsterdamissa. Olimme siellä kolme yötä. 

SF:n satamassa haistoi kalaisan mursujen tuoksun.

Näistä kaikista reissuista olisi tarkoitus laittaa enemmänkin kuvia tänne. Blogi on alunperin ollut yleinen blogi, mutta nykyään tämän sisältö keskittyy visuaaliseen ilmaisuun ja siihen liittyviin teemoihin. Nämä asiat haluan pitää ohjenuorana:

1. Inspiroidu. Ime vaikutteita töistä joista tykkäät. Oma tyyli syntyy vuosien myötä.

2. Toteuta. Meni syteen tai saveen, tärkeintä on aito tekemisen meininki. Tämä blogikin on osa sitä.

3. Ole monipuolinen, asiat ruokkivat toisiaan. Valokuvaa, maalaa, puutarhuroi, kokkaa, kaikki se on luovaa ja kehittävää.

4. Tee niitä asioita mistä tulee hyvä olo. Liiku luonnossa ja ui avannossa, ne antavat puhdasta energiaa.

5. Vie unelmiasi eteenpäin. Ruoki niitä; kirjoita ne ylös, puhu niistä ja työstä niitä.

6. Ruoki myös toisten unelmia. Kannusta ihmisiä, toki järkevillä toteutustavoilla. Siten saat itsekin kannustusta ja uusia ideoita.

7. Vältä kateutta. Kateudella ja katkeruudella ei luovuutta ruokita, se on kuin suolaa leivokseen.

8. Kuuntele muita, ruoki vuoropuhelua. Mieti ketä kuuntelet ja ennen kaikkea kenen sanaan uskot.

9. Ole armollinen itseäsi kohtaan. Sinä olet itsesi paras ystäväni, et ole se piinaava vihollinen.
10. Kertaa näitä, opiskele, etene harppauksilla tai ota tipuaskelia, mutta älä koskaan luovuta!

Thaikkulan viimeinen raapustus

Kolmas päivä Koh Taolla. Siskojeni ja HK:n lähdöstä seuraavana päivänä läksin itsekin opastetulle snorklausreissulle. Se oli sellainen klassinen iso vene täynnä turisteja ympäri maailmaa. Siinä pääsi snorklailemaan useammassa eri kohteessa ja samalla opas kertoi juttuja aiheesta. Korallit ja kalat näyttivät kauniille, mutta ilman vedenalaista kuvausmahdollisuutta niistä ei saanut riittävän hienoja kuvia.

Pervo kallio

Miekkavalasparka, harvinainen ja kaikkea

Snorklausreissun jälkeen minulla oli omikseen aikaa keskittyä kuvamaan Koh Taon rantaelämää. Siinä riittikin kuvattavaa, tässä muutama otos.

Koiria näkyi paljon

Nämä maisemat <3

Kävin toki myös syömässä jättirapuja

Koh Taon ostoskadulla oli mukavaa vaellella ees sun taas

Seuraavana päivänä matkani jatkui kohti Etelä-Thaimaata. Stoorien säännöllinen rustailu jäi tähän, joten Aasian reissun osalta matkapäiväkirja päättyy käsillä olevaan postaukseen.

Koh Phanganin kautta Koh Taolle

Mukavaa ettei tarvinnut olla tuon pidempään Samuilla. Se oli turhan bilemesta. Suuntasimme kaksosten eli siskojeni ja HK:n kanssa seuraavaksi Koh Phanganille. Olin lukenut, että kyseessä olisi se autenttisempi hippisaari, kun siellä on ne Full moon partytkin. 

Koh Phanganin satamassa menimme syömään aika synkän oloiseen mestaan. Paikan kälyisyys paljastui viimeistään silloin, kun saimme ruoat. Ruokapaikan vähäväkisyyden ja epäsiistiyden olisi pitänyt toimia varoittavana signaalina. Seuraavana yönä mikäs muukaan kuin ärhäkkä mahatauti vei vallan. Meni sitten noin pari päivää toipua mahataudista ja kuvattua tuli tosi vähän. Myös muillakin oli mahaongelmia.

Ehdin kerran käydä kiertelemässä saarella. Se oli erittäin kukkulainen ja viidakkoinen. Yllätyksekseni Koh Phangan on yksi Thaimaan rauhallisimmista saarista. Tuntui ettei muita ihmisiä näkynyt satamaa lukuun ottamatta juuri missään. Ravintoloitakin sai hetkittäin hakemalla hakea, toisaalta onneksi ei ollut juurikaan nälkä.

Kaksosilla ja HK:lla on enää muutama päivä lomaa jäljellä, joten jatkoimme pikaisesti matkaa Koh Taolle. Kyseinen saari tunnetaan kirkkaista vesistään ja hienoista sukelluskohteistaan. Kirkkaat vedet ja korallit houkuttelevat sukeltajia Amerikasta asti, mutta ikävä kyllä korallit ovat kärsineet suuria vahinkoja alueella toimivien sukelluskoulujen johdosta. Koh Taolla on lukuisia sukelluskouluja, jotka tarjoavat sukellusretkiä ja -kursseja. Se tunnetaankin yhtenä Kaakkois-Aasian merkittävimmistä sukelluskohteista, jossa on hyvät mahdollisuudet myös snorklata.

Koh Tao tuntui heti paljon kodikkaammalta. Siellä oli oikein nättiä ja enemmän tarjontaa: rauhallisia alueita, ruokakeskittymiä, kauppoja ja lukuisia rantakohteita. 

Siskoni Henriikka Koh Taon rannalla

Tämän ramman koiran näin useaan otteeseen. 

Rampoja eläimiä näkyi usein, sillä eläimiä loukkaantuu paljon liikenneonnettomuuksissa, kuten skootteritörmäyksissä. Surettaa kuinka yleisiä vammautuneet eläimet ovat noilla saarilla, eikä tuolla ole mitään järjestöä, joka ehtisi niitä pelastaa tai lopettaa.

Koh Taon maisema

Isoja luonnonmuodostelmia

Koh Samuilla korvat huusivat hoosiannaa

Pitkän laivamatkan päätteeksi pääsin Ko Samuille. Se on Thaimaan toiseksi suurin saari (228,7 km), vain Phuket on suurempi. Samui on suosittu turisti- ja rantalomakohde. Saaren keskus on Na Thonin satamakaupunki. Ko Samuilla hyppäsin soutkaweniin, eli kimppalava-autoon, johon ostin lipun jo laivasta. Se maksoi 120 b eli n. 3 €. Hinnan kalleus hämmensi minua, kun esim. Pattajan keskustassa soutkawenit maksoivat vain 10 b per. naama, matkan pituudesta riippumatta. Tulin huomaamaan kuinka Koh Samuilla ja muissa saarissa kaikki kyydit ja monet muutkin asiat olivat paljon hintavampia kuin keskimäärin Thaimaassa.

Pikkusiskoni Henriikka tuli tielle vastaan ja läksimme kantamaan kamojani heidän hotellille. Hotellilla majoittuivat kahden kaksospikkusiskoni lisäksi HK ja hänen miekkonen. Se sijaitsi bilekeskuksen ytimessä. Jälleennäkeminen sisarusteni kesken oli lämmin. He viettävät kolme viikkoa Thaimaassa, josta oli tuossa vaiheessa jäljellä enää noin viikko.

Etualalla osteri

Ensimmäisenä Thaimaa-päivänä kävimme syömässä rantaravintolassa, josta sai mm. ostereita. Tämä oli minulle toinen kerta elämässäni ostereiden parissa. En tykännyt tälläkään kertaa. Se on kuin sikiön söisi, limainen ja epämääräinen. Tosin en ole koskaan syönyt sikiötä, mutta tuon tekstuuri vaikutti hyvin samanlaiselta. Osteri kuuluu nielaista ja se hetki on kuulemani mukaan nautinnollinen. Vielä en kyllä ihan hiffaa millä tavalla.

Onneksi en ole luovuttajatyyppiä, joten kokeilut jatkuvat. Harva tykkää sushista, oliiveista ja vuohenjuustostakaan ekoilla kerroilla. On myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä sienistä ja äyriäisistä. Itse rakastan kyseisiä ruokia. Lapsena hiivin yöllä salaa pakastimelle syömään kylmiä katkarapuja.

Ravintolan hebbu esitteli meille ruoaksi valkkaamaamme hummeria.
Kuvassa myös molemmat siskoni. Kuvannut Hanna-Kaisa Mäkinen.

Illalla kävimme neljästään syömässä hienossa ravintolassa. Siellä söimme reissun ensimmäiset hummeri- ja tiikerirapuannokset. Hummeriannoksen hinta oli noin 10 €:n paikkeilla. Se oli todella maukasta, paljon parempaa kuin Suomessa tekemämme. Tosin silloin teimme sitä ekaa kertaa. Hummerin valmistaminen ei ole ihan helpoin keissi, jos ei ole aikaa sulattaa pakastehummeria oikeaoppisesti.

Johanna ja sankkodrinkki

Sen jälkeen kävimme tsekkaamassa yöelämää. Ihmiset joivat drinkkejä tuollaisista pienistä sankoista, kuten siskoni Johanna. Musiikki oli enimmäkseen kamalaa, tyyliin Lady Gagan Poker face -biisi soi täällä tiuhaan. Iltaisin oli monenlaisia välkkyviä laservaloja, tulishowta ja jumputusmusiikki jatkui aamusta iltaan. Osa tulinäytöksistä oli kyllä aika hienoja, silloin kuin esiintyjä osasi tehdä haastaviakin temppuja.

Henriikka ja minä menimme ajoissa nukkumaan, kun toinen siskoni Johanna ja HK menivät bailaamaan. Bailauksen meteliltä emme mekään säästyneet. Hotellihuoneen seinät helisivät ja jumputuksen basso raikasi. Kaiken melusaasteen kruunasi läheltä kiitävät lentokoneet. En ymmärrä miten he olivat jaksaneet siinä hotellissa jo viisi yötä. Seuraavana päivänä vaihdoimmekin maisemaa rauhallisemmalle alueelle. Siellä oli HK:n pari oululaista kaveria asustamassa kolmeksi kuukaudeksi vuokratussa talossa.

HK ja Johanna jäivät näiden mukavien hebbujen luokse minun ja Henriikan lähdettyä rannalle etsimään hotellia. Löysimme saksalaisia vehnäoluita myyvän miehen kautta rantahotellin, joka ei kolhinut lomalimittiämme. Yksi yö oli 1300 b. Koh Samui ei ihan tunnu omalta paikalta. Täällä on liikaa geneeristä menoa, eli bilemestoja, turisteja ja tyrkytystä. Taidamme läksiä täältä Ko Pha Nganille kohta, ehkäpä huomenna.

Thaimaassa tykätään koristella ruokia